Tuija Manneri

"Kirja käteen vaan ja laulamaan!” kansanmuusikko Petra Poutanen rohkaisee Kalevalan seuraan. Olivathan sen runot alun perinkin laulettuja.

Joululla ja katastrofeilla on jotain yhteistä: kumpikin herättää meissä halun auttaa. Moni auttaja kokee olevansa saamapuolella.

”Voi mikä karvakeko taas irtosi”, puoliso huokaisee kissaa siliteltyään. Ehkäpä kisun karvasta voisikin valmistaa lankaa.

Suhde ostamiseen ja omistamiseen vaihtelee, koska jokainen kasvaa kuluttajaksi oman aikansa ja lähiyhteisönsä hengessä.

Pimeää on nyt kestettävä. Lokakuun lopussa Helsingissä aurinko laskee puoli viiden aikoihin, Jyväskylässä varttia aiemmin ja Rovaniemellä jo ennen neljää.

Jalkapohja vilkkui mummun neulomasta villasukasta, mutta sitten Elina Helminen tarttui neulaan ja lankaan. Pian reiän tilalle ilmestyi kaunis paikka.

Elokuussa täysikuu loistaa komeampana kuin muulloin. Vai loistaako sittenkään?

Tampereella lämpenee Kuuma, Kuopiossa Saana, Helsingissä Löyly ja Jyväskylänkin satamaan on saunaravintola suunnitteilla. Vaikuttaa siltä, että yleiset saunat tekevät paluuta.

”Tule mukaan lahjakimppaan”, sukulainen kutsuu. Hän kerää kevään ylioppilaalle pottia, jolla hankitaan nuorelle osuuksia sijoitusrahastosta. Kannattaako se?

Jokainen tietää, koska on joulu tai vappu, vaan kuka osaa kalenteriin katsomatta sanoa sen pääsiäisestä. Niinpä – ei juuri kukaan.